Martsuli lähetti vastahaasteen: Päähänpinttymäsi neulojana

Jaa-a. Onkos minulla sellaisia? Saattaisi olla muutamista asioista, esimerkiksi siitä etten osaa enkä opi suunnittelemaan muunlaisia neulepaitoja ja- takkeja kuin raglanhihaisia. Kynnys tehdä pitsikuviota jos tulee kavennuksia ja levennyksiä on myöskin korkea, joskin olen ihan menestyksellisesti sellaistakin kokeillut.

Sekin lienee jokin päähänpinttymä etten koskaan ole neulonut ohjeista enkä neulo! ;D Tämä siksi, että neulomisessa suurimpia viehetyksiä minulle on neuleen suunnittelu. Kaikkein kutkuttavinta on muuttaa ideaa kesken neuleen! Minun luomukseni! Voin tehdä mitä haluan!=)

Emmä tiedä onko muita päähänpinttymiä.. Olen kai aika vapaamielinen neuloja vaikka muuten elämässäni pidänkin arvoja ja raameja kunniassa.

Minä muuten keksin uutta käyttöä koetilkuille, joita en enää tarvitse.(mm.Firma, jolle en enää suunnittele). Lapset saivat ison nukkekodin ja koetilkkuja on siellä päiväpeittoina ja mattoina. Huovutetut käyvät oikein hienoista villamatoista! Olisi aika mukavaa neuloa ohuesta langasta ohuilla puikoilla nukeille villavaatteita. Meillä on nyt lasten kanssa yhteinen harrastus: Nukkekotileikit!=D

Tämä on haaste kaikille neulebloggaajille: Kertokaa blogissanne mitä neulominen on antanut teille ja mitä hyvää se on tuonut elämäänne.

Kirjoitin äsken puheen viikonlopun Elma-messuille Helsinkiin. Olisi mukava tietää onko joku teistä lukijoista tulossa kuuntelemaan puhettani. Se siis on pe-su joka päivä klo 14.00. Pieni puhe, mutta tuleepa siitä taas mukava kokemus elämässä. Vielä pitäisi käydä ostamassa väriliituja, sillä luvassa on fläppitaululle piirtämistä ja tusseissa ei paljoa värivaihtoehtoja ole..

Nyt on niitä masentavia, illan hiljaisia suden hetkiä kun kaikki tuntuu ankeammalta ja huonommalta kuin sitten aamulla kun herää uuteen päivään. Lapsille pitäisi tehdä lapasia. Sellaisia missä ranneke on konepesun kestävästä langasta ja muuten sitten vaikka Fritidsiä. Mulla vaan ei oikein ole enää aikaa omille projekteille. Olisi kiva jos joku muu nyt suvusta ottaisi sen isoäitini homman suvun neulojana, johon itseäni kaavailin. En vain osannut arvata, että neulomisesta voisi joskus tulla minulle työ. Haaveet vain kehittyivät ja olen antanut niille mahdollisuuden muuttua todeksi. En "abortoinut" niitä niinkuin niin monet näyttävät elämässään unelmilleen tekevän.

Ihana ja antoisa työ neulesuunnittelu on. Jotenkin huomaan olevani aivan kotona koko käsityö- ja taideteollisuusalalla. Tulen loistavasti juttuun alan pomojen kanssa, mutta pelkään toisia suunnittelijoita kuin ruttoa. =o Ajatelkaa nyt. Ne on valmistunu ties mistä taideteollisesta korkeakoulusta tms. ja minä olen tällainen itseoppinut opportunisti ja nousukas!

Voi olla, että olen väärässä, mutta olen kai menettämässä rehellisesti sanottuna jotenkin kontaktia ihmisiin, joille neulominen on harrastus. Minulle kommentoidaan aika vähän täällä blogissa eikä minua enää pyydetä mihinkään neuleharrastajien juttuihin. Neulominen on minulle tärkeä juttu ja kaipaan toisten neulojien seuraa. Se asia ei muutu, jään minä sitten neulealalle tai olen vain ohikiitävä, rupuinen tähdenlento, poksahtava kupla.

Tahtoisin jotenkin olla lähellä neulojia, jotta voisin työssäni ottaa huomioon sen mitä ihmiset haluavat. Minä haluan olla sellainen suunnittelija, joka tekee neuleita suomalaisille ihmisille, ei muotinukeille.

Mulla ei ole vielä oikein aavistustakaan mitä puhuisin Elma-messuilla. Kirjoittelen varmaankin huomenna rungon esitykseeni. Oikeasti minä välillä ihmettelen, mitä minulle oikein on tapahtumassa. Masentunut kotiäiti aloittaa neulontaharrastuksen ja ykskaks on telkussa ja muutamassa lehdessä, messuilla yms. Masennus on hellittänyt sen verran, että työelämä on mahdollista ja jaksaa taas suht normaalia arkea, mitä se nyt sitten taas tarkoittaneekaan. On mielenkiintoisia suunnitelmia ja projekteja. Silti olen se sama Ninni kuin aina ennenkin, ihmettelemässä, että mihin tämä kaikki vielä johtaa.

Aamulla töissä oli hiljaista. Oli vain tyhjä kampaamo, minä ja pari kerää Soft Mohairia. Varma keino saada peruuttaneiden asiakkaiden tilalle uusia on ottaa neuletyö esiin. Silloin asiakas tulee ovesta ja mielenkiintoinen työ vaihtuu toiseen mielenkiintoiseen työhön. Pitäisi kai pitää itseään onnekkaana kun saa tehdä sitä mitä haluaa mutta ei se tällaisena illan onnettomana sudenhetkenä onnistu.
*vetää unilääkettä huiviinsa ja peiton korvilleen*

Terveisiä Tampereen messuilta! Meikäläisen messukestävyys on nyt testattu ja sehän onkin loistava! Rankkaa, mutta ihanaa asiakaspalvelua. Sai puhua ihmisten kanssa sydämensä kyllyydestä langasta, ohjeista ja neulomisesta. Rahastuskin sujui paremmin kuin olin ajatellut, vaikka olen aina ajatellut, että kaikki numerot vihaavat minua. Välillä oli kyllä todella hektistä hommaa! Jengiä oli ihan sikana varsinkin lauantaina ja välillä piti käydä hörppimässä vettä ja puputtamassa jotain "huoltokassista" ettei taju olisi lähtenyt. ;D
Suunnittelin lauantai-iltana vielä kämpillä uuden hatun Tekstiiliteollisuudelle. Ohje on sikahelppo ja se tulee seuraavaan Ullaan, samoin kuin eräs toinenkin jo messuilla näytteillä ollut myssy. Tapasin paljon vanhoja tuttuja ja uusiakin mielenkiintoisia ihmisiä. Kiitos myös kaikille teille blogiani seuraaville, jotka tulitte juttelemaan! Oli tosi kiva tavata, vaikka olinkin aika kiireinen.

Minulla on menossa todella mielenkiintoisia projekteja ja hankkeita. Harmi kun ovat vielä salaisia! Niin mielelläni hehkuttelisin niitä teille, arvoisat lukijat.=)

Minä olen kyllä ihan menettänyt sydämeni noille Tekstiiliteollisuuden uutuuksille: Mirellelle, Chilille ja Soft Mohairille. Ovat tosi ihania, herkullisia ja käyttökelpoisia lankoja ja niihin sopii hyvin kaveriksi yksivärinenkin lanka. Menestyksellisesti niiden kanssa on käytetty etenkin Kitten Mohairia. Hinta-laatusuhdekin noissa on kyllä mielestäni hyvä. Olin ihan varma, että maksavat enemmän, mutta messuhinnat olivat melko lähellä ohjehintoja ja olivat seuraavanlaiset: Mirelle 5.20, Chili 3.70, Soft Mohair 5.30 ja Kitten Mohair 3.50.

Tässä helppo ohje Chilille ja Kitten Mohairille, jonka suunnittelin ns. "lonkalta":
Niitä neulotaan yhdessä numeron 12 neulepuikoilla. Luodaan 20 s. ja neulotaan aina-oikein-neuletta kunnes lanka loppuu. Tulee lämmin ja tosi kaunis huivi! Neulepinta näyttää ihanan pitsiseltä ja verkkomaiselta. Huiviin tarvitset kolme kerää Chiliä ja yhden kerän Kitten Mohairia.

Chilissä minua viehetti se, että samaan lankaan on niin onnistuneesti saatu kaikki trendi-lankojen tärkeimmät efektit: On multiväriä, hapsua, pampulaa ja hieman glitteriä. Sulassa sovussa keskenään. Kertakaikkisen iloinen lanka!=)

Jos olisit kuulijana messuilla, jossa joku neulomiseen hurahtanut pitäisi parinkymmenen minuutin mittaisen puheen niin mitä haluaisit kuulla? Ajattelin kertoa siitä miten harrastukseni alkoi, minkälaiseksi se on muodostunut ja millainen on neuleiden suunnittelu- ja valmistusprosessini, mistä haen inspiraatiota yms.

Puhettani pääsee siis kuuntelemaan 25.-27. päivä Helsingin messukeskuksessa Elma-messuilla iltapäivisin klo 14.00 Helskyn eli Helsingin käsi- ja taideteollisuus ry:n messuosaston läheisyydessä. Tulkaa juttelemaan! Samoin kuin moikkaamaan nyt tulevana viikonloppuna minua Tampereelle Tekstiiliteollisuuden messuosastolle lauantaina ja sunnuntaina jos olette sinne käsityömessuille messukeskukseen tulossa.=)

Mimosa halusi lainata veljensä hattua. =) Mimosa wanted to borrow her brother's hat.

 

Njam! Eivätkös olekin syötävän ihania nämä langat? Näistä muotoutuu salainen luomus salaiseen projektiin joka paljastunee alkuvuodesta.;) Suloisen pehmeää ja henkäyksen keveää tuo Soft Mohair ja sitä saa neuloa isoilla puikoilla. Valmista tulee nopeasti! 

Luukaksen hattu valmiina.

Ei, mulla ei menny silmukkalaskelmat piäleen. Tästä tulee pojalleni Luukakselle huavutettu pipa nääs. Se tarttee kato neuloo aika isoks ennen huavutusta ku se nääs kutistuu pesukoneessa. Ai miks mää Tamperetta puhun? No kun mielessä siintää jo Tampereen käsityömessut. Olen siellä töissä lauantaina ja sunnuntaina.=D Olisi ihanaa jos kanssaneulojat tulisivat minut bongatessa juttelemaan.
Nymmää harkitten ton pipan viämistä tonne koneeseen...