Nyt on niitä masentavia, illan hiljaisia suden hetkiä kun kaikki tuntuu ankeammalta ja huonommalta kuin sitten aamulla kun herää uuteen päivään. Lapsille pitäisi tehdä lapasia. Sellaisia missä ranneke on konepesun kestävästä langasta ja muuten sitten vaikka Fritidsiä. Mulla vaan ei oikein ole enää aikaa omille projekteille. Olisi kiva jos joku muu nyt suvusta ottaisi sen isoäitini homman suvun neulojana, johon itseäni kaavailin. En vain osannut arvata, että neulomisesta voisi joskus tulla minulle työ. Haaveet vain kehittyivät ja olen antanut niille mahdollisuuden muuttua todeksi. En "abortoinut" niitä niinkuin niin monet näyttävät elämässään unelmilleen tekevän.

Ihana ja antoisa työ neulesuunnittelu on. Jotenkin huomaan olevani aivan kotona koko käsityö- ja taideteollisuusalalla. Tulen loistavasti juttuun alan pomojen kanssa, mutta pelkään toisia suunnittelijoita kuin ruttoa. =o Ajatelkaa nyt. Ne on valmistunu ties mistä taideteollisesta korkeakoulusta tms. ja minä olen tällainen itseoppinut opportunisti ja nousukas!

Voi olla, että olen väärässä, mutta olen kai menettämässä rehellisesti sanottuna jotenkin kontaktia ihmisiin, joille neulominen on harrastus. Minulle kommentoidaan aika vähän täällä blogissa eikä minua enää pyydetä mihinkään neuleharrastajien juttuihin. Neulominen on minulle tärkeä juttu ja kaipaan toisten neulojien seuraa. Se asia ei muutu, jään minä sitten neulealalle tai olen vain ohikiitävä, rupuinen tähdenlento, poksahtava kupla.

Tahtoisin jotenkin olla lähellä neulojia, jotta voisin työssäni ottaa huomioon sen mitä ihmiset haluavat. Minä haluan olla sellainen suunnittelija, joka tekee neuleita suomalaisille ihmisille, ei muotinukeille.

Mulla ei ole vielä oikein aavistustakaan mitä puhuisin Elma-messuilla. Kirjoittelen varmaankin huomenna rungon esitykseeni. Oikeasti minä välillä ihmettelen, mitä minulle oikein on tapahtumassa. Masentunut kotiäiti aloittaa neulontaharrastuksen ja ykskaks on telkussa ja muutamassa lehdessä, messuilla yms. Masennus on hellittänyt sen verran, että työelämä on mahdollista ja jaksaa taas suht normaalia arkea, mitä se nyt sitten taas tarkoittaneekaan. On mielenkiintoisia suunnitelmia ja projekteja. Silti olen se sama Ninni kuin aina ennenkin, ihmettelemässä, että mihin tämä kaikki vielä johtaa.

Aamulla töissä oli hiljaista. Oli vain tyhjä kampaamo, minä ja pari kerää Soft Mohairia. Varma keino saada peruuttaneiden asiakkaiden tilalle uusia on ottaa neuletyö esiin. Silloin asiakas tulee ovesta ja mielenkiintoinen työ vaihtuu toiseen mielenkiintoiseen työhön. Pitäisi kai pitää itseään onnekkaana kun saa tehdä sitä mitä haluaa mutta ei se tällaisena illan onnettomana sudenhetkenä onnistu.
*vetää unilääkettä huiviinsa ja peiton korvilleen*