maanantaina, marraskuuta 21, 2005

Nyt on niitä masentavia, illan hiljaisia suden hetkiä kun kaikki tuntuu ankeammalta ja huonommalta kuin sitten aamulla kun herää uuteen päivään. Lapsille pitäisi tehdä lapasia. Sellaisia missä ranneke on konepesun kestävästä langasta ja muuten sitten vaikka Fritidsiä. Mulla vaan ei oikein ole enää aikaa omille projekteille. Olisi kiva jos joku muu nyt suvusta ottaisi sen isoäitini homman suvun neulojana, johon itseäni kaavailin. En vain osannut arvata, että neulomisesta voisi joskus tulla minulle työ. Haaveet vain kehittyivät ja olen antanut niille mahdollisuuden muuttua todeksi. En "abortoinut" niitä niinkuin niin monet näyttävät elämässään unelmilleen tekevän.

Ihana ja antoisa työ neulesuunnittelu on. Jotenkin huomaan olevani aivan kotona koko käsityö- ja taideteollisuusalalla. Tulen loistavasti juttuun alan pomojen kanssa, mutta pelkään toisia suunnittelijoita kuin ruttoa. =o Ajatelkaa nyt. Ne on valmistunu ties mistä taideteollisesta korkeakoulusta tms. ja minä olen tällainen itseoppinut opportunisti ja nousukas!

Voi olla, että olen väärässä, mutta olen kai menettämässä rehellisesti sanottuna jotenkin kontaktia ihmisiin, joille neulominen on harrastus. Minulle kommentoidaan aika vähän täällä blogissa eikä minua enää pyydetä mihinkään neuleharrastajien juttuihin. Neulominen on minulle tärkeä juttu ja kaipaan toisten neulojien seuraa. Se asia ei muutu, jään minä sitten neulealalle tai olen vain ohikiitävä, rupuinen tähdenlento, poksahtava kupla.

Tahtoisin jotenkin olla lähellä neulojia, jotta voisin työssäni ottaa huomioon sen mitä ihmiset haluavat. Minä haluan olla sellainen suunnittelija, joka tekee neuleita suomalaisille ihmisille, ei muotinukeille.

Mulla ei ole vielä oikein aavistustakaan mitä puhuisin Elma-messuilla. Kirjoittelen varmaankin huomenna rungon esitykseeni. Oikeasti minä välillä ihmettelen, mitä minulle oikein on tapahtumassa. Masentunut kotiäiti aloittaa neulontaharrastuksen ja ykskaks on telkussa ja muutamassa lehdessä, messuilla yms. Masennus on hellittänyt sen verran, että työelämä on mahdollista ja jaksaa taas suht normaalia arkea, mitä se nyt sitten taas tarkoittaneekaan. On mielenkiintoisia suunnitelmia ja projekteja. Silti olen se sama Ninni kuin aina ennenkin, ihmettelemässä, että mihin tämä kaikki vielä johtaa.

Aamulla töissä oli hiljaista. Oli vain tyhjä kampaamo, minä ja pari kerää Soft Mohairia. Varma keino saada peruuttaneiden asiakkaiden tilalle uusia on ottaa neuletyö esiin. Silloin asiakas tulee ovesta ja mielenkiintoinen työ vaihtuu toiseen mielenkiintoiseen työhön. Pitäisi kai pitää itseään onnekkaana kun saa tehdä sitä mitä haluaa mutta ei se tällaisena illan onnettomana sudenhetkenä onnistu.
*vetää unilääkettä huiviinsa ja peiton korvilleen*

10 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Voi kumpa voisin pistää tämän pään postipakettiin ja laittaa sulle uudistettavaksi. Luottokampaajani siirtyy uusille urille ja tilalle ei tahdo löytyä idearikasta tekijää.
Kiki

11:07 ip.  
Blogger Ninni said...

Kiki: Ole ystävällinen, älä irroita päätäsi! ;D Toivon, että löydät pian hyvän kampaajan.=)

7:15 ap.  
Blogger Tuazophia said...

Mä olen varmaan kampaamojen painajainen. Sellainen, joka pitäisi jotenkin saada käymään kampaamoissa, mutta jota kauhistuttaa maksaa jollekin päänsä kynimisestä niin paljon, kun aina voi leikata hiuksensa itsekin. Kävin viimeeksi kampaajalla ehkä vuonna 2002. Tykkäisin kyllä käydä, mutta olen aivan liian pihi ja kun en kuitenkaan koskaan halua muuta kuin latvojen tasoituksen...

Mitä neulomiseen tulee tai bloggaamiseesi, niin minä ainakin luen kaikki viestit täällä(kin), mutta kommentointi on... No, jotenkin sitä ei vaan tunnu olevan aina asiaa ja tyhjiä ei kehtaa jorista. :D Tosin vaatesuunnittelun kannaltakin olen ihan väärä ihminen kommentoimaan, kun ostan vaatteita tosi harvoin ja silloinkin mieluummin alennuksesta kuin täydellä hinnalla. Pihi mikä pihi. ;)

10:30 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Minä käyn lukemassa aina blogisi, vaikka en oikeastaan ehtisikään. Innolla odotan, jos sinun suunnittelemiasi neuleojeita joskus tulisi ihan "julkisuuteen". Tykkään itse neuloa nykyään vähän samaan tyyliin kuin sinä; nopeasti näyttävää ja naisellista ihanista langoista. Näin ainakin sivustakatsojana olen tyyliäsi tulkinnut! Hyvää talven jatkoa! Terv. Mirja

12:31 ip.  
Blogger TiinaV said...

Minä todella uskon, että suomalainen neuleyhteisöltä löytyy tarpeeksi iso sydän niin aloitteleville neulojille ja konkareillekin, ammattilaisille ja satunnaisille harrastajille. Ihan kaikille, ammattiin tms. katsomatta. :)

Jos joskus huomaan olleeni väärässä, niin pakenen häpeissäni sohvannurkkaan yksikseni neulomaan! ;D

Jatka vaan!
*rohkaisuhalaus*

3:46 ip.  
Anonymous JaanaV said...

Muista Ninni, että ne taikista valmistuneet suunnittelija on myös ihmisiä, ei sen kummempia. Pää pystyyn! Kysymys on kuitenki siitä, että jos onnistut neulemalliesi kanssa, ei ole merkitystä mistä olet valmistunut. Kun ymmärtää neuleen "syvimmän olemuksen" onnistua voi, mutta useinkaan ne hienot suunnitteljat eivät välttämättä ymmärrä sitä mitä ovatkaan tekemässä. Nimimerkillä "hienon suunnitteljan vaateita kaavoittanut"
Siis tsemppiä!

6:08 ip.  
Blogger Ninni said...

Tuazophia:
Meillä latvojen tasaaminen maksaa 20€ Pesun ja kuivatuksen kanssa aikaa menee ja työtä on ihan yhtä paljon kuin "muotoonleikkauksessa", joten silloin hinta on 26€. Uuden mallin leikkaus on 31€. Kampaamoyrittäjä maksaa yelliä, joka on 21%, arvonlisäveroa 22%, liiketilan vuokraa tai tuolinvuokraa, veroja ja muita kuluja, joten siksi hinnat on pidettävä tietyllä tasolla, että kampaajan työllä jotensakin elää. Kyllä kampaamoissa palvellaan mielellään niitäkin, jotka eivät ota monisävyvärjäystä ja uutta hiusmallia. Jos ei palvella, niin on huono paikka.;)

Kiitos kannustuksesta! Kiva tietää, että blogillani on säännöllisiä lukijoita, vaikka aina ei kommentteja paljoa satelisikaan ja onhan tuo kävijälaskuri ihan kiitettävästi rullannut.=)

Mirja: Kiitos sinullekin, että seuraat blogiani. Kyllä sinä aika hyvin tulkitset tyyliäni. Enpä olisi sitä varmasti itse osannut yhtään paremmin kuvailla. Kyllä minun mallejani on tulossa julkisuuteen. Ullassahan niitä on jo ollutkin ja tulevaisuudessa niitä tulee muuallekin. Oikeastaan tällä hetkellä kaikki on kiinni omasta aktiivisuudestani, eli siitä kuinka paljon ehdin suunnittelemaan ja neulomaan. Neuleet menevät kyllä kaupaksi, mutta aikaa on ihmisellä vain se 24h vuorokaudessa.;)

Kiitos Tintturalle rohkaisuhaleista! Mä olen tällainen lällykkä. Heti pillittämässä jos tunnen oloni hiemankin epävarmaksi.=/

Kiitti myös JaanaV:lle! Mulla ois yhdelle nimeltä mainitsemattomalle suomalaiselle vaatefirmalle mallisto, joka menisi kuin kuumille kiville, mutta en tiedä osaanko markkinoida sitä. Kuvat kun ovat aika lailla tekniset, eivät kovin taiteelliset kun halusin itsellenikin valottaa paremmin minkämuotoisista kaavan osista vaate tulee koostumaan. Ehkäpä pitäisi myöskin maalata jotkin luonnokset, mutta en ainakaan suostu maalaamaan tikkulaihoja malleja, joiden vyötärö on puolet kapeampi kuin pää!!!

7:30 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Käyn kyllä täällä lähes päivittäin katsastamassa, oletko ehtinyt mitään uutta kirjoittamaan, mutta jotenkin se kommentointi aina jää. :/

3:51 ip.  
Blogger akka said...

Niin, jos sä kammoksut ammattilaisia :) niin arvaa tuleeko mulle iso kynnys ylitettäväksi kun sua ja sun tekeleitä kattelen :) hih

Mulla on itseasiassa aika herkästi kaikkia pätevämpiä käsityöihmisiä kohtaan kynnys kommentoida. Sen verran hyvin väheksyn itseäni. Tosiasia kun on, että olen tehnyt todella vähän käsitöitä. Kirjo laaja.

8:25 ip.  
Blogger akka said...

Niin, tai onko se nyt edes laaja :D

8:26 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home