uusi neule

Tämä on edistystä! Pitkään aikaan en ole saanut neulotuksi mitään valmiiksi. Nyt tein yhdeltä seisomalta lapsen keepin ihanasta pörrölangasta, jossa on paljetteja! Harmi, etten voi julkaista kuvaa kun keeppi tulee myös kirjaamme.

Olo on ollut niin huono, että neulomisesta on tullut vaan lisää päänsäkyä ja pahoinvointia, mutta nyt sain pahoinvointilääkkeitä ja tärmälääkkeitä kipuihin, joten neulominen taas vähän onnistuu. Se myös kiinnostaa enemmän kun on saanut itseään vähän aktivoitumaan. Käyn päiväosastolla hoidattamassa masennusta yms. ja siellä ryhmissä yhdessä tehdään käsilläkin. Olen jo kokeillut neulahuovutusta ja seuraavaksi kiinnostaisi ikkunakalvotyöt ja silkkimaalaus.

Tämä kirjan teko on kyllä mieletön maraton tämän sairastelun lomassa. Kuitenkin minulle on ihan hirveän tärkeää pitää projektista kiinni. Onneksi en ole hommassa yksin vaan tukena on neulojani Triinu, Sponsorit ja kustantaja. Mieheni Jääkarhu on hyvä joskin ärsyttävä ( ;D) kriitikko neuleiden kuvaamisen teknisessä puolessa.

Mä rakastan tota kuvaamista! Se on tosi kovaa työtä. Pohjatöiksi on usein pitänyt hommata rekvisiittaa, sponsorivaatteita, kenkiä ja värjätä mallin hiukset. Kuvien ottamiseen ei mene välttämättä montaa tuntia. Enemmän aikaa menee järjestelyihin ja hiusten laitto ja meikkikin lohkaisee ison palan aikataulusta. Aikataulu on useinmiten väljä, mutta jos kuvaus menee liian myöhäiseksi, valo käy riittämättömäksi. Onneksi kesällä ei ole niin paljon tätä ongelmaa. Säiden ja vuodenaikojen armoilla tässä silti kuvataan. Pakko siirtää kuvauksia jos malli ei pääse sormia napsauttamalla paikalle tai jos sataa tai pakkasta on 20 astetta. Suuri inspiraatio tuomenkukkien katveessa kuvaamisesta kärsi tappiot kun mokoma puu oli jo melkein kokonaan kukkinut kun sää oli sopiva, neule saatu maahan Virosta ja malli paikalla. Pitää osata soveltaa.