Ninnin neuleet

tiistaina, maaliskuuta 08, 2005

"Pieni" lahja aviomieheltäni: kaksi kiloa puuvillasekoitelankoja.

Martsuli said...: Vautsi vaude! Toiko mies ihan oma-aloitteisesti sulle lankaa? Ihanaa!
Toisipa minunkin mieheni..; 10:00 ip.
Nimuel said...: Ihan oma-aloitteisesti toi täytenä yllärinä. Halusi kuulemma ilahduttaa vaimoa.=) Kukkia ei tarvitse minulle tuoda. Niitä ei voi syödä, kuten suklaata eikä neuloa kuten lankaa.;D; 10:07 ip.
Kristel said...: Minä tykkäisin välillä kyllä kukistakin... :) Mutta meidän kissaperhana kun tuppaa pureskelemaan kukkasia ja oksentelee sitten, joten harvemmin meillä mitään sellaisia koristuksia näkyy.; 10:39 ip.
KirsiÄr said...: Vau! Mun mies, vaika ihana onkin, ei kyllä koskaan ajattelisi, että vienpäs avokille lankaa. Kukkia sentään joskus tulee. Joko olet näille keksinyt uuden olomuodon?; 8:19 ap.
Nimuel said...: Kristel:
Naurettiin ukon kanssa yhdessä teidän kukkia syövälle ja oksentelevalle kissu-raasulille =D

Kirsiär:
Vielä en ole suunnitellut mitä noista langoista tuleepi. Tilaustöitä on aika paljon ja voi olla, että osa menee niihin jos sopiva käyttökohde tilaustöiden joukosta löytyy.; 1:08 ip.