perjantaina, elokuuta 04, 2006

Nymmää avaudun teille, blogini lukijat. Niin, juuri te, jotka vielä jaksatte täällä satunnaisesti käydä. Unelmoin tosissani siitä, että lähitulevaisuudessa elätän itseni suunnittelijana suunnitellen neuleita, koruja ja vaatteita. Kaikilla rintamilla on projektit pistetty käyntiin, mutta nyt on kriittinen vaihe. Nyt on uskon puutetta. Nyt on uupumusta. Vielä pitää jaksaa itsekin tehdä aika paljon ennenkuin saan vietyä ulkoistuksen päätökseen. Vähitellen ulkoistan kaiken muun, paitsi suunnittelun.

Kaiken tämän keskellä joskus haaveilen, että saisinkin pitää kaiken luovan toiminnan pelkkänä harrastuksena. Harrastaisin vain enkä tekisi töitä. Minun vaivoillani saisi kyllä sairaslomaa ja sen päätteeksi eläkettä.

En tiedä teistä, lukijat, mutta nyt on niitä aikoja elämässä kun tuntuu ettei minusta ole mihinkään. Paljon olen satsannut, mutta vielä niin vähän olen todellisuudessa saanut aikaan.



Taitaapi tätä rouvaa nyt vähän itkettää.

12 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Pää pystyyn Ninni! Kyllä se siitä lähtee sujumaan. Mitäs tässä kortissa sanottiinkaan?
ps. toivottavasti osasin linkittää sen kortin sitten.

11:45 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Olen ollut neljä päivää eläkkeellä! Se on tosin määräaikainen ensi kersään asti. Olen toipunut paljon, mutta paljon on vielä matkaa. Toivon sinulle pitkämielisyyttä ja uskallusta jakaa kauneutta edelleenkin meidän muiden kanssa.

12:01 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Yllättävää, että ekan kommentin on antanut anonyymi ihminen...

Pää pystyyn vaan! oon odotellu tässä kaks vuotta että pääsen opiskelemaan pukuompelua, huonoin tuloksin.. Tiedän miltä tuntuu kun ei oikeen tunnu siltä että pystyis mihinkään... Mulla on samanlainen haave ku sulla: tehdä töikseen käsitöitä, ommella, suunnitella.. Mä ainakin yritän kovasti uskoa siihen että pystyn - mitä sitä tekis ilman unelmia?

...tai jotain. Nyt on liian myöhänen ruveta filosofoimaan enempää. Sattumoisin katon just Disneyn elokuvaa 'NotreDamen kellonsoittaja', kliseistä, mutta ehkäpä totta, jos jotain tarpeeksi haluaa sen myös saa :D
(toivottavasti tässä oli mitään järkeä!)

12:24 ap.  
Blogger hanna_h said...

Yrittäjän arki ei varmasti ole helppoa. Ihailen kyllä rohkeuttasi lähteä toteuttamaan unelmaasi. Sinulla näyttää olevan selkeät tavoitteet ja uskon että vielä saavutat ne. Vaikka elämä joskus potkii päähän niin asioilla on tapana vähitellen järjestyä. Itsellänikin on aika ahdistava vaihe menossa, tuntuu että minulla on 2 päivää aikaa päättää tulevan vuoden suunnitelmistani..
Jaksamista ja sitkeyttä sinulle, kyllä se siitä :)

9:45 ap.  
Blogger Tiina said...

Rouvaseni, katsopa esim. blogimerkintöjäsi vaikka vuosi taaksepäin. Etkö muka ole saanut mitään aikaan?! Taitaa se herra AS siellä nyt puhua... Tuki sen turpa ja jatka samaan malliin! *hali*

10:16 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Masentavinta on se, että tajuaa kaiken ulkoisen olevan kunnossa, vain oma pää jarruttaa ja kuiskii että ei tästä tule mitään, ei tästä tule mitään. Usein siinä kohtaa luovuttaa. Mitä jos tällä kertaa jatkaisikin ja jättäisi kuuntelematta yliminän lyttäämistä? Menisi vain ja tekisi. Omaa tahtia.
Elämä on vain leikkiä.

11:27 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Hei, kyllä se siitä lähtee. Nuo on ihan sellaisia tuntemuksia mitä mullakin on puolentoista vuoden yrittäjyyden aikana tullut vähän väliä. Varsinkin eka vuosi oli sellaista tunteiden ja jaksamisen vuoristorataa, mutta nyt on alkanut mieli ja kroppa sopeutumaan tähän jatkuvaan syklisyyteen ja siihen että huomisesta ei tiedä. Muista että huomisen murheet on vasta huomenna, ja elä päivä kerrallaan. Ja sun yritystoiminta kyllä kantaa itsensä koska suunnitelmat on selkeät. Tsemppiä!

11:54 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Ei elämä ole helppoa - ei oman tiensä kulkijana kuin minään muunakaan. Epätoivon hetkiä tulee ja menee.Ja vähiteleen huomaa, että kyllä se siitä. Oman yrityksen käynnistäminen ei ole varmasti helppoa, mutta sitkeyttä - sitä sisua, jota esiäitimme käyttivät vaikeina aikoina - löytyy vatmasti sinustakin. Jaksamista Sinulle!

2:07 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Tsemppiä! Jos joku saa hommat hoidettua, niin sinä! Vaikka joskus vähän tökkiikin, niin asioilla on tapana järjestyä. Onnea ja menestystä!

9:00 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Yhdyn muihin kirjoittajiin.

Tosiasia on se, että kun perustaa yrityksen, kestää alkuun 1,5v-2v ennenkuin homma alkaa tuottamaan (jos tuottaa...). Mitään ei saa hetkessä eikä just nyt ja ihan aluks.
Uudet yritykset tuottavat alkuun tappiota eikä hommaa kannata vetää jos se tuottaa sitä vielä 1,5v päästäkin. Sitten on aika kehitellä jotain muuta.

Alkuun ei kannata missään nimessä luovuttaa, tyhmäähän se olisi! Miksi näkee kaiken vaivan jos heti luovuttaa.

Olen seurannut sinua mediassa ja vaikutat erittäin itsevarmalle, päättäväiselle ihmiselle. Minusta tuntuu että sinussa on yrittäjän henkeä, toivottavasti olen oikeassa.

Pää pystyyn ja sinnikkyyttä mukaan niin hyvä tulee!

-KeskiSuomi

9:20 ip.  
Blogger Nimuel said...

Nekkis: Kiitos! Tuo kortti oli arvokas muistutus.=) Miten sitä ei epätoivon hetkinä muista itse mitään tuollaisia edes saaneensa? =o

Liinu: Kiitos! Minä toivotan sinulle hyvää vointia. Toivu ihan rauhassa. Älä kiirehdi töihin, paitsi jos alkaa tuntumaan siltä, että työ edistää parantumista niinkuin minulla kävi.

Tinna: En minä anonyymien ala-arvoisista kommenteista välitä. Ovat kuitenkin ihmisiä, jotka eivät uskaltaisi tulla sanomaan mitään päin naamaa. En ota heidän kommenttejaan henkilökohtaisesti. Niiden takana piilee lähettäjän omat henkilökohtaiset ongelmat. Ilman asennevammaa tai ongelmaa ei ole ollenkaan tarvetta lähetellä pottuillakseen viestejä anonyyminä. Sinullekin toivotan menestystä ja tsemppiä! Toivottavasti pääset opiskelemaan haluamaasi alaa ja jos et, niin voi sitä ilman koulutustakin menestyä, vaikka toiset muuta väittäisivät. Asiakas sen viime kädessä päättää mikä myy.

Hanna: Kiitos sullekin rohkaisusta. Toivottavasti olet saanut jo päätetyksi kaikki asiat. Se on outoa kun joskus pitää pistää tuulemaan aika lyhyellä varoitusajalla, mutta siihen tottuu, varsinkin jos suhtautuu työasioihin ainakin jossakin määrin mielenkiintoisena pelinä.

Tiinav: Ihana kommentti! Se piristi, koska siinä oli just sitä lajia huumoria, jota itsekin viljelen. Tukin herra AS:n turvan.

nais:
"Elämä on vain leikkiä" Edustaa aika lailla samaa asennetta kuin mitä minä ajattelen työelämästä; että se on peli. Yliminän ei pidä antaa lytätä. Annoit hienon neuvon! Kiitos! =)

Meemu: Kiitos. Arvostan todella kommenttiasi, koska se kumpuaa selvästikin kokemuksesta. =)

Jaanav: Kiitos tsemppauksesta! Tuo sisu on kyllä hyvä ase silloin kun siihen saa tartutuksi. Mulla itsellä vaan on taipumusta siihenkin, että menen eteenpäin sisulla silloinkin kun pitäisi osata muuttaa suuntaa. Tällä hetkellä onneksi tilanne ei näytä olevan sellainen.=)*sitkistyy*

Marjut: Kiitos! Kommenttisi tuli tosi tarpeeseen, niinkuin kaikkien muidenkin. Sä olet yksi mun tärkeimmistä tukijoista sekä netissä, että IRL.=)

Keski-Suomi: Kiitos! Kommenttisi on kannustava, koska siinä tsemppauksen lisäksi myös perustellaan asioita järjellä. Vetoaa minuun.=)

8:45 ap.  
Blogger Susanna said...

hei puspus, pää pystyyn! Ainahan niitä aallonpohjiakin on. Ja silloin on hyvä että sulla on tämä blogi missä voit sanoa että nyt tuntuu tältä. Ja saat kannustusta. Jos jäis ittekseen pohtimaan että onkohan musta tähän, niin varmasti sitä ennenpitkää luovuttais.

Niinkuin olen ennenkin sanonut, meitä ei ole luotu tänne löhöämään aurinkotuolissa -pidemmän päälle se on tylsää, eli jotain on kuitenkin puuhailtava, ja tämä suunnittelu on varmasti ihan sun juttu!

9:42 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home