Hitaasti, varmasti ja kurinalaisesti etenee Luukaksen pusero. Takakappale ja etukappale valmiina. Toinen hiha tekeillä. Olin laiska enkä viitsinyt tehdä palmikkoa muualle kuin etukappaleen keskiosaan, mutta sehän on perusinhimillistä, eikö totta? ;)
Eikö teistäkin olisi mukava neuloa palmikkopaitaa, jossa ei tarvitse väsätä palmikkoa kuin yhteen paikkaan? No joo, tiedän että on erikseen ne kurinalaiset neulojat, jotka tykkäävät mahdollisimman monimutkaisista töistä. Kymmenen pistettä heille ja papukaijamerkki perrään!
Nyt näyttäisi siltä, että pääsen taas pitämään messuille puhetta neulomisesta, mutta siitä sitten lisää kun asiasta on julkaistu markkinointimateriaalia.=)
*hal ja pus vaan kaikille neulojatovereille*
posted by Nimuel @ 8:44 ip.
2 Comments:
Mun mielestä ovat nimenomaan tylsiä sellaiset työt joissa on vain yksi palmikko jossain, ja muuten kilometri toisensa perään sileää neuletta. :D Harmillisesti se sileä neule vaan näyttää joillain langoilla paremmalta kuin joku pinta tai kuvio... (Just teen Nealle neuletakkia silleen että takakappale ja hihat on sileää neuletta.)
Joskus on ihan kiva neuloa pelkkää sileääkin, varsinkin hihoissa tykkään että reunoissa ei ole mitään erikoista, kun inhoan sitä kavennusten kanssa vekslaamista :/ Mutta noin yleisesti ottaen tuntuu että ne monimutkaisemmat työt etenee nopeamminkin, ja ovat mielenkiintoisia, kun koko ajan tapahtuu jotain. Mä ainakin neulon monimutkaisempia "vielä yksi mallikerta" -tyylillä, kun taas sileää tulee monesti tehtyä "vielä tämä rivi" -periaatteella :D
Lähetä kommentti
<< Home