kova neulominen edessä kun olen vitkutellut työneuleen neulomisessa. Sain sponsoriasiat kuvausten suhteen melko hyvälle tolalle tänään. Oletettavasti huomenna ne ovat kokonaan selvät. Kuvauspäivä on 28. päivä ja siihen mennessä pitäisi kaiken olla valmista. Miksi joskus neulominen jumittaa, vaikka yleensä tuonkaltaisen vielä toistaiseksi salaisen duunin saisi tekaistua tuosta vain. Annas olla, heti kun on jokin dead line, löytää itsensä puuhastelemasta kaikkea mahdollista muuta. =b

Kun nuo bisnesneulomiset kuvausjärjestelyineen ja kuvauksineen ovat takanapäin on aikaa tehdä pari työtä, joita niiden saajat ovat odotelleet jo pitkään.

Pikkuruiselle Viljami-vauvalle pitää tehdä talveksi lämmittävä pipo. Se on projekti number one!Jo viime talvena lupasin neuloa ystävälleni talvihatun ja kävin pitkästä aikaa oikein lankakaupassa ostamassa siihen lankaa. Meinaan kokeilla melko riskialtista huovutuskokeilua: neuloa Gjestalin paksua villalankaa maustettuna paljon ohuemmalla Dropsin Alpacalla. Alpacasta saa jännän meleerauksen ja vivahteen hattuun. Lisäksi tulee tietenkin pörrölankaa myös.

Mjää! Jotain kivaa tahdon neuloa itsellenikin jossain vaiheessa.

Eilen olin neulomassa(muutaman kerroksen) Susannan luona. Menin sinne aamulla Jääkarhun kyydissä näyttääkseni miten minä noita koruja teen. Susannakin on innostunut massailusta ja vein hänelle "oikeasti" pimeessä hohtavaa massaa. Joku asiasta tietämättömämpi myyjä oli myynyt hänelle neonvärisiä askartelumassoja pimeässähohtavina. Elämä ei ole aina reilua!

Tein sitten Susannalle ja lapsille koruja ja yhden satsin millefiorihelmiä itsellenikin. Sitten söimme Susannan miehen tekemää ihanaa kanasalaattia, joka oli kuin kuningattarille tehty: mielttömän isolla tarjoiluvadilla kolossaalisen kokoinen salaatti pikantisti kaikki salaatin osat aseteltu. Keskellä komeili koverrettu melooni, josta löytyin kanat. Voi, ette osaa kuvitella. Teidän olisi pitänyt se omin silmin nähdä! Söin kuin heikkopäinen ja lähdin sitten iltapäivällä onnellisena taksilla Esposta kotia kohti Järvenpäähän. Maksoihan se, mutten viitsinyt kiusata ahdistusaltista sieluani julkisilla kulkuvälineillä herkkään aikaan elämästä.