Meemausta:

Lepa Ainaoikein-blogista teki mulle mielenkiintoisia kysymyksiä. Tässä ne, ja vastaukset:

1) Alkuun helppo: mikä on suosikki puikkokoko?

Tykkään tehdä kutosen puikoilla. Olen vähän hätäinen tyyppi, joten on kivaa kun neulepintaa syntyy nopeasti, mutta puikot eivät kuitenkaan ole mitkään mielettömät halot, vaikkakin on tullut myös harrastettua seiskan ja kasin puikkoja. Aaah! Puikot on ihania. Ne vaan on. Niillä voi neuloa!!!

2) Neulomisen lisäksi olet innostunut myös muovailemaan koruja mikä-se-nyt-olikaan-massasta. Neuleisiin ne voi helposti yhdistää nappeina. Jos vaikeutetaan hieman 'tehtävää' ja aloitetaan jatkokehitys; kiinnittämisen lisäksi, voisiko massasta tehdyillä objekteilla olla muuta tehtävää/muita tehtäviä neuleissa? (paidoissa, neulehameissa, hatuissa, laukuissa jne)

Mielenkiintoista, sillä olen jo aloittanut neuleiden koristelun cernit-massasta tehdyillä helmillä. Jos neuleessa on jokin nyöri tai nauha, sen voi somistaa helmillä. Värimahdollisuuksiahan on rajattomasti, koska massoja voi sekoitella keskenään ja niitä on monia eri laatuisia, kuten helmiäis- ja maavärejä, jopa pimeässä hohtavaa ja neonvärejä. Neuleesta saa helmillä myös somistettua vähän "hippimäisen". Mieleen tulee esimerkiksi kesätoppi, jonka helmassa olisi ketjusilmukoilla tehtyjä "hapsuja", joiden päissä olisi helmiä. Helmiä voi käyttää myös neuleessa osana kirjontaa, esimerkiksi kukkakuvioissa kukkien heteinä. Massasta voisi myös muotoilla neulottujen ja kenties huovutettujen laukkujen kahvoja. Massoista voisi kehitellä erilaisia kiinnitysmekanismeja, solkia ja koristeita.

3) Mikä neuleprojekti houkuttelee, mutta et ole vielä rohjennut tarttua siihen? (vaikea tekniikka, suuri koko, uusi aluevaltaus neuleissa tms.)

Olen ollut melko uhkarohkea ja lähtenyt suinpäinkin kokeilemaan uusiakin juttuja ja olen viime kesän jälkeen neulomisvimman alettua opetellut monia ensin vaikeahkoina pitämiäni tekniikoita. Ehkäpä pitäisi rohjeta aloittaa jokin suurempi työ, kuten aikuisen neule, kenties jopa niinkin pienillä kuin nelosen puikoilla ja olla jopa niin "kova jätkä", että saisi aikaiseksi hihatkin!

4) Neulominen, niin mukavaa kuin onkin, rasittaa hartiaseutua, ranteita ja joskus silmiäkin. Mikä on/olisi mielestäsi hyvä vastaharrastus puikottelulle?

Ehdottomasti kuntosaliharjoittelu! Siitä mä tykkään tosi paljon ja moderneilla hyvinvarustetuilla kuntosaleilla voi perusteellisesti ja tarkasti huoltaa kehoaan. pitää vain muistaa hyvä venyttely ennen ja jälkeen treenien. Pari tuntia treenien jälkeen kannattaa venytellä rauhassa ja kunnolla. En ole itse kokeillut syvävenytysharjoituksia, Pilatesta yms. , mutta senkaltaiset kiinnostaisivat tosi paljon. Sitten kun jo on saanut itsensä kunnolla jumiin, voin suositella perinteisen hieronnan lisäksi osteopaatilla tai kiropraktikolla käyntiä. Minua nuo hoitomuodot ovat auttaneet suuresti, tehokkaasti ja nopeasti. Ollappa vain aikaa liikuntaharrastuksille ja rahaa hierontaan yms...

5) Annetaan lopuksi ajatuksen lentää vapaasti ja luovasti; Jos esittäisit jonkun tunteen (ilo, suru, onnellisuus, yllättynyt, ahdistunut, turvallinen jne.jne) neulottuna, niin mikä, minkä kokoinen (tässä kohtaa luova hulluus irti) ja värinen (ja tässä kanssa) se olisi?

Ihan ensimmäisenä tulee mieleen sellainen tunne kuin hellyys. Hellyys pientä suloista vauvaa kohtaan. Nämä tunteet kun sattuneista syistä ovat olleet paljon mielessä viimeaikoina sekä omia lapsia kohtaan, että ystävän masuvauvaa kohtaan. Haluaisin tehdä pienen hellyydentyön tuolle pikkuiselle pojalle. Jemmassa on pari kerää Ruskovillan silkkilankaa, josta haluaisin tehdä pienen paidan ja housut. Palmikkokuvioiset, pehmoiset, pikkuruiset. No joo, tällaista pehmoa tuli mieleen, vaikkakin toisenlaisessa mielentilassa voisi syntyä jotain hyvinkin räväkkää, esimerkiksi jokin riehakas epäsymmetrinen tunika, jossa olisi pitsikuviota ja jotain riehakkaan väristä pätkävärjättyä lankaa: oranssia, keltaista, punaista. Tunikassa olisi epäsymmetrinen kellohelma ja trumpettihihat. Iso huppu. Niinpä taas... ihan kuin mä semmoisen osaisin neuloa, mutta osaisin ainakin kuvitella...