sunnuntaina, joulukuuta 19, 2004

Oon niin rikki, poikki, katki...

Joo, en oo ehtiny neulomaan paljoa. Olin kolme päivää lasten kanssa kolmisin kun mies oli reissussa. Toisaalta oli niin kamalaa ja toisaalta taas ihanaa. Sellaista se on äitiys. Ihanan kamalaa. Haluaisin tehdä jonkun kivan välityön. Ajattelin olla tällä kertaa lankalähtöinen ja katsoa mistä langasta haluaisin neuloa ja vasta sitten päättää, mitä teen ja kenelle. Luukaksen palmikkopusero on kohta valmis. Vielä pari lankaa pitää päätellä, napit ommella ja prässätä paita kevyesti. Teen vasta kun inspaa ja jaksan ja ehdin.
Uskotteko, että uupunut äiti, uhmaikäinen kaksivuotias ja öisin monta kertaa heräävä vauva ovat sellainen yhdistelmä, että silloin ei kauheasti lanka tanssi ja puikot steppaa?

6 Comments:

Blogger Ziina said...

Jos minä olen joutunut olemaan lasten kanssa yksin niin aina on tullut jokin oksennustauti tai joku yövalvotussessio siihen päälle päätteeksi...ole iloinen että olette terveenä, koska huonomminkin voisi olla...

10:56 ip.  
Blogger Susanna said...

Voi Ninni, tiedän ihan tarkalleen miltä susta tuntuu! Ihanan kamala on loistava ilmaus, olen kovasti miettinyt miten välillä se niin ihanan suloinen poika kulta voikin olla niin helvetin raivostuttava toisinaan :)

Nosta itsellesi hattua, suoriuduit viikonlopusta kuitenkin! Ja niin oot nopeasti sen palmikkopaidankin tehnyt!

Tsemppimieltä alkavaan viikkoon!

12:01 ap.  
Blogger Ninni said...

Ziinalle: Juu, on kyllä hyvä homma, että lapset olivat terveitä. Itse olen ollut vakavasti sairas jo kuukausia ja tulen vielä monta kuukautta olemaankin. Siksi olisi ollut todella pelottavaa ja hirvittävää olla täällä, jos ystävät ja omaiset eivät olisi olleet auttamassa. Äiti ja isä kävivät la ja su, appiukko vei Luukaksen ulkoilenmaan aamupäivällä ja eilen tuli ystävä. Seurakuntamme kokouksessakin ystävät hoisivat lapsia, jotta minä sain rauhassa levätä ja kuunnella ohjelmaa. Iltapäivällä sitten kuului koputus ovelta ja siellä oli perheystävämme, kahden lapsen äiti. Hän toi minulle ruusu-asetelman, keksiä, Mimosalle kaksi lavaa korviketta, kaksi tuttipulloa ja nokkamukin: "Nyt nukut kyllä ensiyön, kun olet kuukausi kaupalla valvonut"
Luukas sai ystävämme poikien vanhoja "olipa kerran elämä"-videoita ja pienen karkkiaskin. Tuli ihana olo kun ystävät välittävät.
Olen minä onnellinen, mutta mielelläni olisin myös terve.=)

8:20 ap.  
Blogger Ninni said...

Susannalle:
Kiitos loistavasta vertaistuesta ja ihanista sanoistasi! Oli hyvä, että täällä oli joku välillä käymässä, vaikka eivät ehtineet olla kuin hetken. Kun nimeton taakka ja yksinäisyys painaa harteita, silloin on hyvä kun saa kontaktia toiseen aikuiseen ihmiseen. Äitinä sitä antaa niin paljon suojaa ja hellyyttä, että haluaa itsekin olla toisinaan hoivan kohteena, varsinkin kun on huonossa kunnossa.

8:26 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Meillä on vain tämä yksi tiitiäinen, mutta kyllä menisi hermo jos pitäisi monta päivää yksin tämän kanssa olla... Onneksi asutaan kommuunissa, joten vaikka mies joutuisikin esim. työmatkalle, olisi kuitenkin kämppikset auttamassa. Oma krooninen sairauteni pysyy onneksi lääkityksellä kurissa, muuten täällä ei olisi kivaa kellään.

Jaksamista!

Kristel

11:44 ap.  
Blogger Ninni said...

Kristelille:
Kiitos! Paljon jaksamista sinullekin.

9:36 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home